Olen syksyn aikana koonnut väitöskirjani aineistoa teemahaastatteluilla. Päätoimittajat, kulttuurijournalistit, median markkinoijat, kulttuuriorganisaatioiden tiedottajat ja muut kulttuurijulkisuuden parissa työskentelevät ovat uhranneet aikaansa vastatakseen polveileviin kysymyksiini.
Puolistrukturoitu teemahaastattelu on aloittelevalle tutkijalle haasteellinen. Liian tarkkaan rajatut kysymykset eivät anna tilaa haastateltavan ajatuksille. Johdattelevilla kysymyksillä kyllä saa sellaisia vastauksia kuin haluaa, mutta tutkimuksen kannalta vaihtoehto on huono. Toisaalta varovaisempia haastateltavia täytyy houkutella selkeillä kysymyksillä. Toisille riittävät pelkät avainsanat.
Olin kuvitellut että toimittajien haastattelu olisi hankalaa. Kun on itse tottunut kysymään, ei osaa vastata. En olisi voinut olla enemmän väärässä. Kuuntelun, analyyttisen ajattelun ja nopean reagoinnin taito hallitaan pöydän toisellakin puolella istuttaessa. Saamani vastaukset olivat selkeitä ja kattavia. Alan ymmärtää, miksi toimittajat haastattelevat toisia toimittajia, erityisesti television suorissa lähetyksissä, jotka ovat kokemattomalle kommentaattorille armottomia.
En vielä osaa sanoa, miten keräämäni materiaali muovautuu väitöskirjaksi. Aineistooni olen kuitenkin tyytyväinen, niin tutkijana kuin kulttuurialan ammatilaisena. Haastattelut vahvistavat käsitystäni, että kulttuuri on Suomessa ammattitaitoisten, innovatiivisten ja asialleen omistautuneiden ihmisten käsissä. Vaikka rahaa on vähän, tulevaisuus näyttää hyvältä. Tätä kysyin ihan suoraan.
