Olen osallistunut vuoden verran Helsingin yliopiston viestinnän laitoksen jatkokoulutusseminaariin. Seminaarissa jokainen väitöskirjaa valmisteleva jatko-opiskelija esittelee vuorollaan omaa työtään, jota sitten arvioidaan. Ennaltamäärätyn opponentin ja seminaaria vetävän laitoksen johtajan lisäksi myös muut paikalla olijat osallistuvat keskusteluun.
Esitettyjen papereiden ja niistä käytyjen keskustelujen taso vaihtelee huomattavasti. Toiset aiheet herättävät vilkasta, mutta pinnalliseksi jäävää sananvaihtoa. Näin tapahtuu erityisesti, jos esiteltävän tutkimuksen aihe on liian vieras tai liian tuttu. Parhaimmillaan jatko-opiskelija saa rakentavaa kritiikkiä työstään, pahimmillaan palaute jää kohteliaaksi hymistelyksi.
Suurimpana ongelmana tuntuu olevan ajan puute. Esiteltävät paperit saadaan jakoon korkeintaan viikkoa ennen kokoontumista. Niihin paneudutaan kiireesti omien töiden ohella. Harva pystyy perehtymään aiheeseen tai käytettyyn teoreettiseen viitekehykseen syvällisemmin, eivätkä varsinkaan vieraammat teoriat putoa muistista suoraan keskusteluun sormia näpsäyttämällä. Laitoksen lukuisista jatko-opiskelijoista paikalle saapuvat vain ne, jotka saavat käynneistään suoran hyödyn, ts. opintopisteitä. Laitoksen henkilökuntaa näkyy satunnaisesti.
Pekka Himanen on kiertänyt seminaareissa luennoimassa innovaatioyhteiskunnasta, jonka keskeisimpänä tekijänä hän pitää hedelmällistä vuorovaikutusta. Esimerkkinä Himanen käyttää mm. Stanfordin yliopiston ja Piilaakson välistä suhdetta. Vaikka matka Helsingin yliopistosta Piilaaksoon tuntuu pitkältä, ei esimerkkiä pidä väheksyä.
Tutkijoiden välinen avoin vuorovaikutus, omien tutkimusaiheiden ja -metodien testaaminen ryhmässä sekä esitettyjen näkemysten argumentointi ovat avaimia dynaamisesti toimivan tiedeyhteisön rakentamiseen. Nykyään muodikas vertaisryhmäajattelu sopii myös yliopiston tutkijayhteisön vuorovaikutusmalliksi. Tähän viestinnän laitos tarjoaa puitteet mm. edellämainitussa jatkokoulutusseminaarissaan. Nyt täytyisi vain löytää keino liittää hedelmällinen vuorovaikutus osaksi tutkijayhteisön jäsenten henkilökohtaisia tulossopimuksia.
